ISO-standardin mukainen riittoisuus
Tausta
Joulukuussa 2006 ISO (International Organization for Standardization) hyväksyi uudet mittausstandardit musteen (ISO/IEC 24711) ja väriaineen (ISO/IEC 19798) värikasettien riittoisuudelle. Uudet standardit täydentävät mustavalkoväriaineen väriainekasettien ISO/IEC 19752 -riittostandardia, joka on julkaistu kesäkuussa 2004.
Muste- ja väriainekasettien ISO-standardeissa määritetään tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat riittoisuuteen. Lisäksi tulokset analysoidaan tilastollisesti. Kaikki tulostinvalmistajat voivat nyt käyttää samoja menetelmiä värikasetin riittoisuuden mittaamisessa.
Lisätietoja ISO/IEC-standardeista on web-sivustossa www.iso.org/jtc1/sc28.
Mitä riittoisuus on?
Riittoisuus on värikasetilla tulostettavien sivujen kokonaismäärä. Tähän saakka tulostinvalmistajat ovat mitanneet värikasettien riittoisuutta erilaisilla tavoilla, joten tuotemerkkien tarkka vertaaminen on ollut hankalaa. Tästä syystä Lexmark ja muut tulostinvalmistajat ovat tehneet yhteistyötä ISO:n kanssa riittoisuuden mittaamista koskevien uusien standardien luomiseksi. 13.12.2006 ISO hyväksyi uuden mittausstandardin mustesuihkutulostimien (ISO/IEC 24711) ja väriaineen (ISO/IEC 19798) värikasettien riittoisuudelle. Uudet standardit täydentävät mustavalkoväriaineen väriainekasettien ISO/IEC 19752 -riittostandardia, joka on julkaistu kesäkuussa 2004.
ISO-riittoisuus vs. todellinen riittoisuus
Koska ISO-riittoisuustesti on valvottu koe, asiakas ei todennäköisesti oikeassa käyttötilanteessa pysty toistamaan ISO-riittoisuustestin käyttöolosuhteita ja parametreja. Tämän takia todellinen riittoisuus vaihtelee huomattavasti erilaisten tekijöiden, kuten sivun peiton, työn koon, mediatyypin, ympäristöolosuhteiden, käyttöiän päättymismäärityksen ja kaksi- tai yksipuolisen tulostuksen, takia. [ISO-riittoisuustulokset ovat vastaava kuin autojen keskikulutusarvot (litraa/100 km). Keskikulutusarvo on hyödyllinen työkalu erilaisten ajoneuvojen polttoainetaloudellisuuden vertaamiseen, mutta se ei välttämättä ennusta tarkasti todellista keskikulutusta. Todelliseen keskikulutukseen vaikuttaa muun muassa ajopaikka ja -tapa, ajoneuvon kunto ja huollot, polttoaineen laadun vaihtelu sekä muut tekijät.]
Kuva 1: ISO/IEC/9752
Standardin testisivu
Alan tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimääräinen sivun peitto eli väriainetta sisältävä prosenttiosuus sivusta on mustavalkoisella sivulla 4–5 %. Kuvassa 1 on ISO/ IEC 19752 -testisivu, jonka peitto on noin 5 prosenttia. Väritulostuksessa keskimääräinen sivun peitto on yleensä suurempi. Tästä syystä viisi ISO/ IEC 19798- ja 24711-standardisivua (kuva 2), joissa on sekä tekstiä että grafiikkaa ja erilaiset peittomäärät, edustavat keskimäärin 20 prosentin kokonaispeittoa (noin 5 % kullekin mustalle ja kolmelle värille – syaani, magenta ja keltainen). Jos keskimääräisen tulostamasi sivun peitto on huomattavasti suurempi kuin ISO-standardisivuissa, todellinen riittoisuus on todennäköisesti pienempi kuin ilmoitettu riittoisuus. Vaikka sivun peitto on itsestään selvin väriainekasetin riittoisuuteen liittyvä tekijä, muiden tekijöiden vaikutus voi olla yhtä suuri tai jopa suurempi.
Kuva 2: Viiden sivun väritesti, joka on määritetty riittotestausta koskevassa ISO/IEC 19798 -standardissa
Miksi sivun riittoisuusstandardit ovat tärkeitä?
Sivun riittoisuusstandardien avulla voi tehdä parempia ostopäätöksiä objektiivisesti sekä arvioida oikein väriainekasettien riittoisuutta. Muste- ja väriainekasettien uusissa ISO-standardeissa määritetään tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat riittoisuuteen. Lisäksi tulokset analysoidaan tilastollisesti. Tällöin valmistajat voivat mitata riittoisuuden samalla tavalla.
Miten testit tehdään?
ISO/IEC 24711- ja 19798-standardeissa sivun riittoisuus määritetään käyttämällä vakiopakettia ja työ tulostetaan hallitussa ympäristössä tulostimen oletusasetuksilla. Koska tulostimen ympäristö voi vaikuttaa riittoisuuteen, testiympäristön lämpötilaa hallitaan ja se pidetään 23,0 asteessa (+/–2,0 astetta).
ISO/IEC 24712 -standardissa määritetty testipaketti on suunniteltu toimimaan joko A4-paperilla tai 8,5x11 tuuman paperilla. Paketti on PDF-tiedosto, jossa on neljä tyypillistä asiakassivua ja yksi diagnostiikkasivu. Ne tulostetaan PDF-lukuohjelman uusimmalla versiolla.
Kuinka monta värikasettia ja tulostinta testissä käytetään?
Testissä käytetään vähintään yhdeksän värikasettia tai värikasettipakettia, kunnes niiden käyttöikä loppuu. Tällöin voidaan luotettavasti arvioida keskimääräinen ennustettu riittoisuus tilastollisesti määritettyjen rajojen sisällä. Standardeissa suositellaan testattavien värikasettien hankkimista eri valmistuspäiviltä ja eri valmistuspaikoista.
Vähintään kolme värikasettipakettia testataan kolmessa eri tulostimessa, jotta tulostimien vaihtelevuus ei vääristäisi tuloksia. Kussakin tulostimessa käytetään yhtä montaa värikasettipakettia.
Miksi riittoisuudet ilmoitetaan värikasetti- ja tulostinjärjestelmän mukaan?
ISO-riittoisuudet ilmoitetaan aina värikasetti- ja tulostinjärjestelmän mukaan. Riittoisuuden ilmoittaminen järjestelmän mukaan kuvaa parhaiten eri tulostinmallien tulostusnopeuksien, väritaulukkojen, huoltotapojen ja suihkutustaajuuksien eroja.
Miten riittoisuudet lasketaan?
Raportoidun ISO-riittoisuuden on oltava vähintään keskiarvon alemmassa 90 prosentin luottamusvälissä. Jos testissä on 9 värikasettia, ISO-enimmäisriittoisuus lasketaan seuraavasti: ISO-riittoisuus = keskimääräinen riittoisuus – (1,86 * (riittoisuuden keskihajonta / 3))
Miksi omalle tulostimelleni ei ole ilmoitettu riittoisuutta?
Lexmark julkistaa ISO-riittoisuudet kaikille tuleville tuotteille.
Lisätietoja kohdassa Understanding Toner Cartridge Page Yields[.pdf] (Tietoja väriainekasettien riittoisuudesta).